Pauli Saijets, opiskelijana 2018-2020

Vuoden kohokohta Saamelaisessa musiikkiakatemiassa oli kevätkonserttimme Inarissa Sajoksessa. Oli niin hauskaa kun soittaessamme väkeä rupesi tanssimaan. Fiilis oli makea! Muitakin hienoja hetkiä oli toki. Esimerkiksi vierailevat opettajat kuten Niillas Holmberg, Wimme Saari ja Teho Majamäki sekä joikaajat tekivät vaikutuksen. Aiempaa soittokokemusta minulla ei paljoa ollut. Joskus kitara kourassa olen kokeillut soittaa rämpytellä sitä viiden vuoden välein noin 30 sekuntia. Oli siis hauska huomata, että vaikka mikään instrumentti ei käytännössä ollut entuudestaan tuttu, kiinnostuin kovasti basson soitosta.

Paluumuuttaja

Olen paluumuuttajana huomannut, kuinka muualta tänne tulleet ovat alkaneet kiinnostua omista juuristaan. Esimerkiksi Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa, opintojen alasta riippumatta, ihmiset ovat alkaneet tutkia juuriaan ja tutustuneet sitä kautta muun muassa perinteiseen musiikkiin. Saamelaisessa musiikkiakatemiassa saa syvempää opetusta nimenomaan musiikkiin. Hyvin monella perinteinen saamelaismusiikki on unohtunut ja unohdettu tarkoituksella. Mielikuva, että joiku olisi paheksuttavaa tai syntiä, elää joillakuilla edelleen. Onkin hienoa, että käsitystä muutetaan ja että työtä tehdään sen eteen. Joiku on saamelaismusiikkia, joka on yhtä lailla musiikkia kuin muukin musiikki: se on musiikkia siinä missä vaikkapa kirkkomusiikki ja virret. Sitä saa esittää joka paikassa. Saamelainen musiikkiakatemia on erinomainen paikka perinteisen musiikin vahvistamiseen. Se on yksi koulun tärkeimmistä tehtävistä.

Yllätys suvun musiikkiperinteessä

Aluksi uskoin, ettei joikua löydy suvustani. Niin siinä myös kävi eikä sitä toistaiseksi ole löytynyt.  Sen sijaan löytyi jotain muuta. Mummoni appiukko oli tehnyt hänestä oli livđen. Lisäksi mummon isästäkin löytyi livđe. Opettajallamme Marko Jousteella oli arkistonauhoja tutkimuksiinsa ja juuri sieltä löytyi tämä livđe. Perehdyttyäni syvemmälle aiheeseen selvisi, että enoni ja tätini muistivat mummon livđen. Perinne ei ollutkaan koskaan katkennut.

Rahkeita ja intoa riittää

Halu tehdä musiikkia ja opetella lisää on kasvanut tämän myötä. Rahkeita ja intoa kyllä riittää, vaikka ensimmäisen vuoden aikana oli myös haasteita keskittymisen ja vauhtiin pääsyn kanssa. Kiinnostavia asioita on niin paljon. Olen hakenut toiselle vuodelle solistilinjalle syksyksi. Esimerkiksi ohjelmiston suunnittelu kuuluu opintoihin ja paljon tehdään pääosin itse. Uskon, että olen musiikin kanssa tekemisissä tulevaisuudessa nyt kun on pohjaa ensimmäisen vuoden opintojen kautta. Tahdon hyödyntää niitä oppeja ja treenata. Jotakin vielä tästä syntyy, vaikken tiedä milloin. Se täytynee vain itse päättää!


Saamen musiikkiakatemian opiskelijatarinoita