Heli Huovinen, opiskelijana 2016-2017 ja 2019-2020

Bändisoittaminen oli yksi opintojeni kohokohdista Saamelaisessa musiikkiakatemiassa. Usein ei ole tiloja, soittimia eikä soittokavereita, joten oli mahtavaa pystyä soittamaan porukalla kunnolla. Mieleen jäi vahvana myös omien musiikillisten juurten kaivaminen. Se vaikutti kaikkeen tekemiseen opiskeluaikana ja oli opettavaista monella tapaa.

Kieli tärkeä musiikissa

Musiikkiperinne rikastuttaa kulttuuria. Perinteiset saamelaiset musiikkilajit eivät ole pelkästään saamelaista kulttuuria vaan kulttuuria ylipäätään. Kaikki taide ja kulttuuri on rikkaus, jota kannattaa harjoittaa ja edistää eikä vain pitää hengissä. Se on oma tapamme, jolla pitkä historia. Näin ollen siinä oltava jotain erityisen hyvää ja arvokasta ja sitä viisautta on hyvä jatkaa eteenpäin. Siinä on jotain, joka on hyväksi meille. Ihmisethän pitävät loppujen lopuksi kaikenlaisesta musiikista ja yllättäviä yhteyksiä saattaa löytyä suurista välimatkoista huolimatta. Musiikkiperinteeseen kuuluu olennaisena osana myös kieli. Inarinsaame esimerkiksi on ollut pitkään hyvin uhanalainen kieli, mutta livđen kautta päästään perehtymään historiaan ja kielen kehitykseen juuri musiikin kautta.

Vanha perinne

Opintojen alussa tuntui, ettei livđe koskettaisi minua. Suvustani ei ollut tiettävästi livđea jäljellä, joten se tuntui kaukaiselta asia. Mitä enemmän aihetta tutkin niin sitä enemmän kiinnostuin. Marko Jousteen kurssit ja kirja loivat hyvän faktapohjan oman sukuni musiikkiperinteen tutkimiselle. Anna Morottajan, joka oli opiskelukaverini, kanssa keskustelimme ja pyörittelimme aihetta paljon. Haastattelin iäkkäitä sukulaisiani. Se sisälsi itse musiikkiteeman lisäksi elämäntarinoita ja kaikenlaisia elämänmuutoksia ja -vaiheita, aina sodasta lähtien. Lisäksi tutkin materiaalia arkistoista. Aloin ymmärtää kokonaisuutta ja aiempien sukupolvien käsitystä musiikista. Ajatus siitä, että musiikkia kuunnellaan levyltä ja seurataan yleisöstä on varsin uusi käsitys. Musiikki vokaalisena perinteensiirtona taas on hyvin vanha perinne.

Valtameren yli tarinankertojaksi

Olen nyt hakenut toiselle vuodelle Utsjoelle solistilinjalle. Pääsin ensimmäisen vuoden myötä hyvään alkuun ja lisäeväät tekisivät terää. Opin paljon soittotaitoja ja jotain jäi mieleen musiikin teoriastakin, vaikka vaikeaa se joskus oli! Mukaan tarttui myös esiintymiskokemusta sekä itsevarmuutta. Opiskelu oli yleissivistävää ja musiikkiperinteestä ja saamelaisesta populaarikulttuurista tietäminen on suureksi avuksi esimerkiksi toimittajan työssä. Seuraava suuri projektini alkaa heinäkuussa 2019 kun lähden Kanadaan Beaivváš-teatterin ja Torontossa toimivan Cree-teatterin yhteystyössä tekemään oopperaan. Se koostuu Cree-kansantarinasta ja saamelaisesta tarinasta. Minulla on kertojan rooli ja mielenkiinnolla odotan, millaista se on. Opinnoista on tähänkin varmasti paljon apua.


Saamen musiikkiakatemian opiskelijatarinoita