Heli Aikio, opiskelijana 2018-2020

Opiskeluvuoteen Saamelaisessa musiikkiakatemiassa sisältyy monia hienoja hetkiä. On ollut hienoa päästä konsertoimaan näin paljon. Yhtyesoitto on ollut yksi parhaista asioista, koska siitä ei ollut aiempaa kokemusta. On todella kivaa soittaa ja esiintyä yhdessä. Minulla on taustalla piano-opintoja ja oli kiva jatkaa niitä. Suurin yllätys tuli kuitenkin rumpujen soittamisen muodossa. Enpä olisi ajatellut soittavani rumpusettiä niin paljoa kuten vaikka loppukonsertissa soitin. Innostus rytmisoittimiin kasvoi ylipäätään. Soitin perkussioita kappaleissa, joissa rytmi vaihtelee. Aluksi tuntui, että miten ihmeessä tämän voin hallita, mutta niin se vain luonnistui!

Mielenkiintoiset arkistot

Arkistoja oli myös kiinnostava päästä tutkimaan. Sieltä löytyi livđejä, joita en tiennyt suvussa olevan. Teimme konsertteihimme blues-version yhdestä livđestä. Meillä sattui olemaan kitaristi, joka tykkää blues-tyylisistä jutuista ja oli hauska, että tämä löytämäni livđe solahti niin mainiosti tähän henkeen. Arkistonauhojen llivđaajalla oli aika rosoinen ote, joten kehittelimme tätä eteenpäin. Perinne siis elää, vaikka etenkin juuri inarinsaamen musiikkiperinteen livđe on ollut pitkään piilossa. Näitten opintojen kautta saadaan elvytettyä inarinsaamelaista perinnettä.

Monimerkityksellinen livđe

Tutkittavaa on vielä paljon ja arkistoissa on vielä musiikkia odottelemassa päivänvaloon tuomista. Perinteiseen musiikkiin liittyy toisenkinlaisia ristiriitoja. Suhtautuminen joikuun on melko kahtiajakoinen saamelaisyhteisön sisälläkin. Osa pitää jouiuista ja osa ei halua niitä kuunnella lainkaan. On hienoa, että joikua voi hyvin yhdistää moderniin musiikkiin ja toivottavasti nuoret innostuvat mukaan sitä kautta. Perinteistä musiikkia voi rohkeasti uudistaa oman näköisekseen kuten teimme blues-version kanssa. Esimerkiksi Norjan popvetoisessa euroviisukappaleessa oli mukana joikua. Perinne ja modernius voivat tukea toisiaan. Musiikkiperinne on tärkeä osa identiteettiä. Lisäksi joiut ja livđet sisältävät huimasti tietoa. Pohdiskelimme opiskeluvuonna sanontojen merkityksiä paljon. Perinteinen musiikki on tärkeää monella tavalla. Edelleenkään en tiedä, mitä yhdessä livdessä sanotaan, kun tulkinnan varaa ja monimerkityksellisiä sanontoja on niin paljon. Niiden tutkiminen on mielenkiintoista.

Mummoni – livđaaja

Opintojen myötä selvisi, että livđaamisperinne eli hyvin lähellä minua. Mummoni oli livđannut kotona kosiolivđeä. Sukulaisiani haastattelemalla livđeja ei tosin oikein löytynyt, sillä virsiperinne oli syrjäyttämyt livđen. On myös arveltu , että muun muassa espanjantaudit heikensivät perinteen jatkumista. Jatkoin tutkimuksia arkistoihin ja löysin itseni selvittelemässä sukutaulukkojen palapeliä. Sitä kautta löytyi niin livđeja kuin tietoa sukulaisistani ja historiasta.

Haaveena oma ohjelmisto

Haluan jatkaa instrumenttiopintoja, sillä se auttaa kappaleiden teossa. Tämän lisäksi konsertin toteuttaminen ja bändin kanssa soittaminen kiinnostaa. Mikäli löydän lisää livđejä niin tahdon sovittaa ne instrumenteille. Niistä ja omista kappaleistani toivon rakentavani konsertinmittaisen ohjelmiston. Se on haaveni.


Saamen musiikkiakatemian opiskelijatarinoita