Anna Lumikivi, opiskelijana 2015-2016 ja 2019-2020

Ennen Saamelaista musiikkiakatemiaa olin täysin vakuuttunut, etten osaa säveltää enkä ollut koskaan ennen säveltänyt. Kyse olikin siitä, että se ovi vain täytyi avata. Ensimmäinen sävellykseni oli mullistava ja siitä lähtien sävellyksiä on vain tullut. Opintojen aikana yllätyin, kuinka nopeasti opin soittamaan kitaraa. Olen esiintynyt pari kertaa kitaraa soittaen, vaikka minua on ujostuttanutkin.

Saamelaisen musiikkiakatemian opiskelija

Paljon alkoi opiskeluvuodesta

Saamelainen musiikkiakatemia muutti elämäni. Opintojen jälkeen olen tehnyt kulttuuri-ja musiikkityötä ja perustimme Hanna-Maaria Kiprianoffin kanssa bändin. Heti koulun loputtua meillä oli bändimme kanssa ensimmäinen keikkamme Helsingissä. Tapasimme soittajat (vain Marko Jouste oli tuttu ennalta) pari tuntia ennen h-hetkeä: ehdimme harjoitella sentään vähän! Tämä kuvastaa asennettamme, joka on enemmänkin leikkimielinen kuin täydellisyyttä tavoitteleva. Viime kesänä Ijahis Idja-festivaaleilla julkaisimme ensimmäisen levymme ja nyt mietimme seuraavan levyn tekoa. Paljon sai alkunsa juuri opiskeluvuodesta. Musiikkiperinteeseen liittyy paljon muutakin kuin vain musiikki. Esimerkiksi leu’ddperinne on yhtälailla tarinankerronta- kuin musiikkiperinnettäkin. Etenkin vanhoina aikoina leu’ddit ovat olleet tapa siirtää historiallisia ja elämän tapahtumia eteenpäin, myös sukupolvelta toiselle. Samalla kun oppii historiasta, oppii myös kielestä. Kieli ja sanavalinnat ovat erilaista lauletussa kielessä mitä puhutussa. Ei-äidinkieliselle tämä on melkoinen haaste. Perinteen siirtyessä eteenpäin nämä kaikki ominaisuudet pysyvät elinvoimaisina. Perinteiset musiikkilajit opettavat myös erilaisia laulu- ja äänenkäyttötapoja.

 

Leu’dd kuvastaa kolttasaamelaista mentaliteettiä

Leu’ddissa esimerkiksi on aivan erilainen tekniikka kuin laulussa yleensä. Oppiminen on aika hidasta ja vaatii kärsivällisyyttä, mutta se palkitsee. Tämä kuvastaa hauskasti kolttasaamelaista mentaliteettia, että välillä kestää kauan päästä jyvälle. Kukaan ei ollut koskaan kuullut mummoni leu’ddaavan, mutta vuotta ennen kuolemaansa hän rupesikin yhtäkkiä leu’ddaamaan. Sain onnekseni äänitettyä muutaman leu’ddin. Olen päässyt siis oppimaan suoraan mummoltani. Äänitin leu’ddaamista puhelimella ja sattui niin, että mummon huonekaveri katseli juuri televisiota volyymit kaakossa. Sanoista oli vaikea saada selvää. Siispä olen kirjoittanut niihin uusia sanoja ja jatkojalostanut niitä. Melodia itsessään on silti siirtynyt ja juuri nämä leu’ddit ovat sydäntäni lähimpänä. Leu’ddissa on tavallista, että samoja tarinoita kerrotaan eri melodioilla ja toisinpäin: Mikään ei ole kiveenhakattua ja oma tyyli saa näkyä.

 

Monessa mukana

Opintojen päätyttyä ryhdyimme heti hakemaan apurahaa kolttasaamelaisen lastenlaulukirjan tekoon. Apuraha myönnettiin, ja Saamelaiskäräjät julkaisee kirjan pian. Sain myös toisen apurahan, jonka turvin tein biisejä bändimme levylle. Hanna-Maarian kanssa olimme mukana myös kolttasaamelainen muistipankki-projektissa. Olen ollut tekemässä myös Unna Junnaa ja tutkinut Petsamon ja Paatsjoen alueiden leu’dd-perinnettä. Ryhdyin Saamelaisnuorten taidetapahtuman tuottajaksi ja nyt tuorein pestini on Ijahis Idjan apulaistuottajana. Saamelaisen musiikkiakatemian opinnoissa oli myös kulttuurituotantopuolta, joten on hienoa tehdä sitä nyt käytännössä. Pian jään äitiyslomalle ja toivottavasti opiskelen akatemiassa samalla. Saamelaismusiikkikouluvauvani pääsee heti mukaan musiikkimaailmaan.


Saamen musiikkiakatemian opiskelijatarinoita