Oman suvun musiikkiperinne

Perinteinen vokaalimusiikki on siirtynyt saamelaisessa kulttuurissa kodeissa. Lapset ovat kuuntelemalla oppineet perinnettään. Suvuilla on ollut omaa suvusta kertovaa musiikkiaan, joka on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Perinteinen saamelaismusiikki on ollut myös tarinankerrontaa.

Katoava perinne

Saamelaiset perinteiset vokaalimusiikkilajit (saamelaismusiikki) ovat monilla alueilla olleet ensimmäinen asia, joka katosi tai unohtui saamelaisiin kohdistetun sulauttamispolitiikan seurauksena. Sámi musihkkaakademiijan toiminnan perusta on se perinteisten saamelaisten vokaalimusiikkilajien elvyttäminen. Tämä tapahtuu kouluttamalla opettajia ja muusikoita, mutta myös ruohonjuuritason saamelaisia, joiden tarkoituksena on ottaa haltuun ja elvyttää oman sukunsa musiikkiperinne. Musikkiperinne voi elpyä suvun sisällä jo yhden uuden perinteentaitajan avulla.

Saamelaismusiikkia eivät valtakulttuurit onnistunee täysin hävittämään vaikka sitä akstiivisesti yritettiin useiden vuosisatojen ajan. Kirkko oli innokkain saamelaismusiikin vastustaja, koska kirkon mukaan saamelaismusiikki liittyi saamelaisten jumalien palvontaan. Perinteinen saamelaismusiikki oli kirkon mielestä syntiä ja sitä kautta harjoitettiin noituutta. Perinteinen saamelaismusiikki on yhdistetty myös muihin negatiivisiin asioihin, kuten juopotteluun. Väheksyvien asenteiden, valtion sulauttamispolitiikan ja kirkon vastustuksen takia saamelaiset perinteiset vokaalimusiikkilajit olivat katoamassa ennen 1960-luvulla alkanutta saamelaiskulttuurin renesanssia.

Voimaannuttava etsintämatka

Saamelaisella musiikkiakatemialla on erityinen metodi elvyttää esivanhempien ja suvun musiikkiperinnettä. Samalla kun etsitään omaa musiikkiperinnettä, niin tutustutaan oman suvun historiaan, ihmisiin ja paikkoihin. Kadonneen musiikkiperinteen löytäminen on voimaannuttava kokemus.

Perinne ei ollutkaan katkennut

“Aluksi uskoin, ettei joikua löydy suvustani. Niin siinä myös kävi eikä sitä toistaiseksi ole löytynyt.  Sen sijaan löytyi jotain muuta. Mummoni appiukko oli tehnyt hänestä oli livđen. Lisäksi mummon isästäkin löytyi livđe. Opettajallamme Marko Jousteella oli arkistonauhoja tutkimuksiinsa ja juuri sieltä löytyi tämä livđe. Perehdyttyäni syvemmälle aiheeseen selvisi, että enoni ja tätini muistivat mummon livđen. Perinne ei ollutkaan koskaan katkennut.”

Pauli Saijets, opiskelijana 2018-2019