Saamelaismusiikki

Saamelaismusiikki on tänä päivänä sekoitus perinteistä ja modernia musiikkia. Saamelaismusiikin juuret ovat syvällä perinteisissä saamelaisissa vokaalimusiikkilajeissa, joita ovat kolttasaamelainen leu’dd, inarinsaamelainen livđe, pohjoissaamenkielinen luohti, kildininsaamelainen luv´dd, eteläsaamelainen vuelie ja luulajansaamelainen vuolle. Muuta saamelaismusiikkia perinteisten vokaalimusiikkilajien lisäksi löytyy kaikista mahdollisista musiikkigenreistä räpistä humppaan.

Perinteiset saamelaiset vokaalimusiikkilajit

Perinteisellä saamelaismusiikilla on useita perusperiaatteita, kuten se, että musiikillisen ilmaisun väline on ihmisääni, eikä soittimia ole käytetty. Toinen tärkeä tekijä on se, että musiikkia esitetään yksin, ilman toisia esittäjiä. Nämä periaatteet pitävät paikkansa myös perinteisessä saamelaismusiikissa. Perinteisiä saamelaisia vokaalimusiikkilajeja ovat kolttasaamelainen leu’dd, inarinsaamelainen livđe, pohjoissaamenkielinen luohti, kildininsaamelainen luv´dd, eteläsaamelainen vuelie ja luulajansaamelainen vuolle

Leuʹdd - kolttasaamelainen musiikkiperinne

Leuʹddaaminen on kolttasaamelaista lauluperinnettä ja melodista tarinankerrontaa. Se on tyypillisesti ihmisiin liittyvien tarinoiden ja muistelusten kertomista erityisellä laulutavalla ja erityisellä leuʹdd-kielellä. Ennen vanhaan lähestulkoon jokainen leuʹddasi, tavallisimmin arkisia töitä kuten käsitöitä tai porotöitä tehdessään, kalaverkkoja selvitellessään tai porolla ajaessaan, tai illan istujaisten yhteydessä.

Livđe - inarinsaamelainen musiikkiperinne

Inarinsaamelaisten oma musiikkiperinne livđe oli unohtua kielenpuhujien vähetessä. Varsinaisesti livđen olemassaoloon havahduttiin 2000-luvun alussa musiikintutkija Marko Jousteen tutkiessa joikuarkistoja, joiden seasta löytyi joikuja muistuttavia melodioita inarinsaameksi esitettyinä. Tutkimusten edetessä selvisi, että näitä inarinsaameksi esitettyjä omanlaisiaan melodioita oli useita kymmeniä, joka puolestaan alkoi näyttää toteen sen, että inarinsaamelaisilla todistetusti on ollut oma musiikkiperinteensä. Livđeissä on henkilöiden lisäksi tyypillistä kuvata elinympäristöä tai eläintä.

Moderni saamelaismusiikki

Nils-Aslak Valkeapään Joikuja-levy aloitti saamelaismusiikissa aivan uuden aikakauden ja oli pohjana koko saamelaismusiikin muutokselle – ei ainoastaan Suomessa vaan koko Saamenmaassa.

Oman suvun musiikkiperinne

Perinteinen vokaalimusiikki on siirtynyt saamelaisessa kulttuurissa kodeissa. Lapset ovat kuuntelemalla oppineet perinnettään. Suvuilla on ollut omaa suvusta kertovaa musiikkiaan, joka on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Perinteinen saamelaismusiikki on ollut myös tarinankerrontaa.