Sami Kurppa - päätösfestivaalin kapellimestari esittäytyy

Sámi musihkkaakademiija festivála päättää saamelaismusiikin opiskelijoiden opinnot 29.8.2020 Utsjoella. Saamelaisen musiikkiakatemian päätösfestivaalissa tahtipuikkoa pitelee käsissään monipuolinen musiikin ammattilainen Sami Kurppa.

Sámi musihkkaakademiija festiválan kapellimestari Kurpalle musiikin monet eri puolet ovat tuttuja niin tekniikkaa kuin kiertue-elämää myöten. Hän oppi silti roppakaupalla uutta heti ensimmäisen yhteistyörupeaman aikana Utsjoella, kun Helsingin musiikkiskene vaihtui talvisiin maisemiin ja uusiin tunnelmiin. Kylmät kelit yllättivät, mutta muuten liikkeellä oli ennakkoluuloton freelancer-muusikko.

”Tammikuussa oli todella kylmää! Syvässä pohjoisessa on oma maailmansa musiikillisestikin ja on silmiä avaavaa päästä tekemään hommia tänne. Tulin Utsjoelle ilman odotuksia. Hyppäsin suoraan saamelaismusiikin syvään päätyyn, enkä tiennyt minkälaista meininkiä luvassa. Kaikki meni todella hyvin. Ensimmäinen työskentelyrupeama kesti vain viisi päivää eli teimme todella tiiviitä päiviä”, kertoo Kurppa ja lisää odottaneensa innolla paraikaa käynnissä olevaa sessiota.

Perinnettä ja popia

Kapellimestarin toimenkuvassa etätöiden teko on tuttu asia. Nyt korona-aikana työrupeamat vaihtuivat etäpalavereiksi ja yhteydenpito musiikkiakatemian oppilaisiin hoituu Zoom-ohjelman kautta. Etäyhteyden välityksellä Kurppa jakoi sovitusideoitaan oppilaille ja ajatuksia vaihdetaan kotikoneella istuen. Töitä Kurppa tekee pääosin kotoaan Helsingistä, ja paljon ennakkötyötä tehtiin ennen hänen tammikuista opetusreissuaan. ”Ennen musiikkiakatemiaan saapumista tein etelästä käsin sovituksia oppilaiden kappaleille. Oppilaat ovat valinneet kappaleet itse: mukana on sävellettyjä kappaleita, perinteistä joikua tai llvđe ja perinnettä ja poppia. Osan olen sovittanut itse ja osa tehty yhdessä oppilaan kanssa. Nyt olen paljon viisaampi kuin pestin alussa. Silloin en vielä tiennyt, mitä tarjota ja millaisia juttuja kappaleisiin ehdottaa”, kertoo Kurppa. ”Utsjoki on uniikki paikka ja on hienoa päästä tekemään töitä pohjoiseen. Oppilaat ovat oman juttunsa asiantuntijoita. On hämmentävää, että opiskelijat tietävät paljon enemmän kuin itse voisi ikinä kuvitellakaan tietävänsä!” naurahtaa Kurppa ja jatkaa: ”Tarjoan ehdotuksia ja ajatuksia yleismusiikillisesta näköohdasta ja oppilaat tuovat perinnetietouden ja tyylin. Opin vähintään yhtä paljon kuin hekin.”

Ammattimuusikot Sara Puljula ja Janne Lappalainen ovat myös liittyneet mukaan ja kappaleiden sovituksia vielä hiotaan. Muusikot ovat treenanneet kappaleet itsenäisesti kesän aikana, kunnes sen lopussa porukka kokoontuu yhteen. Yhtyeessä soittava Lappalainen on tuttu Värttinästä ja Anna Näkkäläjärvi-Länsmanin luotsaamasta Ànnámáret Ensemblesta. Viimeksi mainitun levyllä on Kurppakin soittanut. Puljula taas on yksi Suomen työllistetyimmistä teatterimuusikoista ja on tehnyt yhteistyötä muun muassa jazztaivaan tähden Marzi Nymanin ja Rinneradion kanssa. Lisäksi hän toimii useissa eri yhtyeissä sekä opettaa kolmessa musiikin oppilaitoksessa. Elokuun festivaaleilla oppilaiden tukena siis soittaa alan ammattilaisia, joilla on rautainen rytmitaju.

Kurppa itse on ollut kosketinsoittajan tuuraajana Hildá Länsmanin ja Ulla Pirttijärven johtaman Soljun kiertueella. Kosketuspintaa saamelaismusiikkiin Kurppa on saanut juuri Ànnámáret Ensemblen kautta.

Lisää kiertue-elämää ja suuren luokan produktioita Kurppa on päässyt maistamaan Saara Aallon yhtyeen jäsenenä. Kurpan kotikaupungista eli Rovaniemeltä tulee myös Jaakko Laitinen, jonka mukana musiikkiakatemian kapellimestari on musisoinut Väärä Raha-yhtyeen remmissä. Uralla on lisäksi tuottamista, äänittämistä, freelancer-muusikkona toimimista ja opettamista. Tuleva syksy taas kuluu teatterimusiikin pyörteissä. ”Valmistuin vuonna 2014 Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi. Opiskelin ensin muuta alaa muutaman vuoden, kunnes koin vahvasti musiikin olevan kuitenkin se oma juttu”, Kurppa taustoittaa.

Töitä riittää, vaan riittääkö soittajia?

Kurppa on touhunnut erilaisissa bändeissä ja kokoonpanoissa nuoruudesta lähtien. Bändejä eikä niinkään artisteja ihailtiin ja yhteisestä suosikkiyhtyeestä intoutuneena oli helppo tarttua soittimiin yhdessä kaverien kanssa. ”Musiikkikoulutus ja -kasvatus alkaa pienestä nassikasta. Mielenkiinnon herättäminen on tärkeää. Olisi siis olennaista niin perinne- kuin nykymusiikillekin, että saamelainen musiikkiakatemia olisi pysyvä instituutio,” Kurppa pohtii.

Samalla hän jakaa yllättäviä kuulumisia pääkaupunkiseudulta. ”Etelä-Suomen musiikkialalla on trendi, että musiikin opiskelu kiinnostaa entistä vähemmän. Bändisoitto ei ole enää muodikasta. Monessa koulussa ei tarpeeksi hakijoita, ainakaan kuulopuheen perusteella”, kummastelee Kurppa. Bändimuusikoista on pulaa, kun taas tuottaminen ja itsenäinen artistina toimiminen ja musiikin tekeminen kotikoneella vetää puoleensa monia. Muusikon työn luonne on tosin muuttunut kertaheitolla koronaepidemian myötä ja monen työkuviot ovat menneet täysin uusiksi. Kurppa kuitenkin muistuttaa, etteivät äkilliset aikataulun muutokset eivät ole muusikon työssä lainkaan poikkeuksellisia. Musiikkiakatemia siirsi festivaalin järjestettäväksi toukokuun sijaan elokuussa, mutta muilla tavoin suunnitelma säilyy entisellään.

Musiikkiakatemiassa muusikkouden koko paletti on hyvin edustettuna, kun opiskelijat toimivat sekä valokeilassa solisteina että soittajana taustalla. ”Nämä tukevat toisiaan. Esimerkiksi vieraammankin soittimen soittaminen konsertissa saattaa avata yllättävällä tavalla pääinstrumentin soittamista. Tulevassa festivaalissa oppilaat eivät tosin soita ihan niin paljoa toistensa taustabändeissä. Heillä on jo aika paljon omaksumista jo omassa setissään”, Kurppa rauhoittelee.